Uusi blogi

Uuden blogini löydät osoitteesta loves.earth. Nähdään siellä!<3

- Anna

Aamun aloitus

Tänä aamuna mission impossibleksi osottautui mukavan aamupalapaikan löytäminen. Onneksi naapurissani sijaitsee sis.deli, josta saa supersmoothieita. Kotona asuessani äitini tekee hyvää hyvyyttään lähes joka ilta minulle aamuksi valmiiksi smoothien :D Aamulla tuli siis kova ikävä pullantuoksuista äitiäni, jonka vuoksi viihdynkin kotona lähes koko ajan.

Ranskassa (ja muualla päin maailmaa) tapahtuneet asiat ovat pyörineet mielessä viikonlopun. Aamulehdessä oli tänään professori Jaakko Hämeen-Anttilalta mielestäni *hyviä ajatuksia* tapahtuneisiin asioihin liittyen. Tärkeintä on muistaa, ettei terrorismiin liity ihonväriä, uskontoa tai kansalaisuutta. Lohdullista on, että auttajia on aina näyttänyt löytyvän paljon enemmän kuin tuhoajia.

"When I was a boy and I would see scary things in the news, my mother would say to me, 'Look for the helpers. You will always find people who are helping.'" - Fred Rogers.

Kuvat Janita Autio

Marraskuu

Hyödynsimme viime viikolla Joonaksen kanssa päiväkävelyn ohella syksyisiä kuvausmaisemia. Joonaksella sattui olemaan kamera mukana ja mikäs sen mukavampaa kuin päästä samalla taitavan valokuvaajan kuvattavaksi. 

Kuvista ei paista marraskuu ollenkaan. Jos ilmastonmuutos tarkoittaa aurinkoa ympäri vuoden, aim sou redi. Koska lunta on riittänyt monena vuotena Kilpisjärven juhannushiihdoille asti (en huijaa, voitte tarkistaa), mun puolesta jossain kohtaa voitaisiin joustaa ja aurinkoinen loppuvuosi olisi hyvä kohde. 

Liibalaaba lopetan säästä puhumisen ja linkitän tähän loppuun hauskan *mainosvideon*, jossa leikittiin Joonaksen kanssa onnellista mökkipariskuntaa.

Kuvat Joonas Linkola
@joonaslinkola
Pipot @vaikoclothing

Maanantai

Tänään olen myöhästellyt kaikista aikatauluista ja muutenkin pää tyhjänä pyörinyt menemään. Olin suunnitellut tuhat asiaa tehtäväksi tälle päivälle, mutta heikkojen yöunien vuoksi luovutin ja tulin kämpälle jonne kämppikseni Janita oli juuri palannut Oulun reissultaan. 

Viikonloppuna en ehtinyt rentoutua ollenkaan, joten nyt vaan hyvää musiikkia soimaan, koivet kattoon  ja toivotetaan väsyneellä fiiliksellä uusi viikko tervetulleeksi. 

Kuvat Janita Autio

Eilen nautin vapaapäivästä menemällä siskoni luokse höpöttelemään ja tutkimaan hänen kirjahyllyjä. Aloin ahmimaan oikein huolella. Ensin Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina, sitten Paulo Coelhon ja Tommy Tabermannin runokirjoja. Yritin aiemmin etsiä kyseistä Coelhon kirjaa kirjastosta, mutta harmillisesti palvelutiskillä ei tiedetty kuka Paulo Coelho on. Ehkä vähän sama jos puutarhuri ei tietäisi mikä orkidea on.

Ihanaa, että monet lukijat olette löytäneet takaisin. En osaa/viitsi/jaksa tuoda erityisesti esille instaan ja facebookiin aina kun olen päivittänyt, mutta pyrin postailemaan suht usein. Enää en kuitenkaan palaa 'kerran kuussa' postaustahtiin mikä aikaisemmin oli minulle tyypillistä:D

Anu Saagim menettäisi varmaan viikon ruokahalut jos näkisi minut nytten, joten voisin mennä vaihtamaan verkkarit pois ja sitten arjen rientoihin! ;) XOXO

Viikonloppu

Heippa! Viikonlopun vietin rauhallisissa merkeissä hyvien tyyppien ympäröimänä. Perjantaina suuntasin Olarin kirkkoon kuuntelemaan klassisen musiikin opiskelijoiden ja harrastajien järjestämää hyväntekeväisyyskonserttia. Olen nuorempana harrastanut pianon ja poikkihuilun soittoa, joten klassinen musiikki on pienestä pitäen kulkenut lähellä mukana.

Kiireisen viikon jälkeen en ollut ehtinyt järjestää erityisiä suunnitelmia halloweenin varalle, joten päädyimme ystäväni Rebekan kanssa luokseni viettämään iltaa. Yritin eilen nälkäisenä ja kiukkuisena etsiä auki olevaa ruokakauppaa tuloksetta. Onneksi McDonalds ei tunne pyhäpäiviä.

THE NEW BEGINNING

Vuoden hiljaisuus päättyy nyt! Oon pyöritellyt mielessäni jonkin aikaa bloggaukseen palaamista ja muiden iloiset reaktiot sen suhteen ovat tuoneet lisäbuustia. Pari päivää sitten Arttu koodasi tänne uuden ulkoasun, osoitteen ja muuta mukavaa.

Kesä meni nopeasti ja elokuu oli parasta aikaa. Alunperin olin ajatellut viettäväni koko syksyn ja talven reissaten lämpimässä, mutta parin muuttujan jälkeen päädyin opiskelemaan Avoimeen Yliopistoon sosiaalipsykologiaa ja tekemään töitä. Aloin ajatella järkevästi (ei muuten kannata testata) ja halusin päästä jo opintoihin jollain tavalla kiinni. Nyt opiskellessani olen huomannut valinnan menneen nappiin, koska opiskelu tuntuu harrastukselta eli summa summarum järkevyys ei ollutkaan huono vaihtoehto. 

Pitkin vuotta olen tutustunut uusiin ihmisiin, asioihin ja paikkoihin jotka tekevät Helsingissä asumisesta oikeinkin viihtyisää. Vaikka toisinaan näen unia palmuista ja monen metrin korkuisista aalloista, maltan uteliaasti odottaa milloin aurinko lakkaa nousemasta horisontin yläpuolelle ja kuinka hiekottamattomat tiet vaikuttavat tänä talvena tasapainooni. 

Adjöö!